keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Älä laihduta -päivä



"Laihduttamisesta on tullut jokapäiväistä. Naisista valtaosa on laihduttanut ja yhä nuoremmat tytöt kertovat yrittäneensä laihduttaa. Pojat ja miehetkään eivät säästy laihduttamiskeskusteluilta. Monet uskovat, että olisivat onnellisempia, jos olisivat hoikempia. Ikään kuin ihmisessä ei olisi muita tärkeitä ominaisuuksia.

Laihuudesta on tullut ihailtu itseisarvo: suurimmat pudottajat ja eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita. Meidän kulttuurissamme laihuuteen on alettu liittää määreitä kuten tehokkuus ja menestys. Lihavuuteen puolestaan liitetään laiskuus ja aikaansaamattomuus, jopa tyhmyys. Samanaikaisesti tämän laihuuden ihannoinnin kanssa, ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa ja muissa länsimaissa lisääntyneet. Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska heidän "kuuluu" olla toisenlaisia. Heidän "kuuluu edes yrittää" laihduttaa.

Laihduttamiseen liittyvistä riskeistä puhutaan vähän, vaikka laihduttaminen tapahtuu usein kovin epätervein keinoin: paastotaan, pantataan, rääkätään kehoa ja mieltä. Tästä syystä laihduttamisen onnistumisprosentti on huono, ja suurin osa paljon painoaan pudottavista saa kilonsa takaisin. Laihduttaminen voi olla myös pakkomielteenomaista ja aiheuttaa jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Laihduttaminen voi laukaista myös syömishäiriön. Kaikki, jotka laihduttavat eivät sairastu syömishäiriöön, mutta riskeistä on hyvä olla tietoinen. Laihduttaminen ei kuulu lapsille eikä nuorille. Ei oikein aikuisillekaan. Hyvinvointi sen sijaan kuuluu kaikille. Paino ja laihuus eivät ole ensisijaisia terveiden elintapojen mittareita. Hyvä olo ja hyvä mieli, jaksaminen sekä muut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kertovat "mittarit" kertovat terveydestä enemmän.

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha (Painorauhan julistus PDF:nä). Älä laihduta -päivänä muistetaan myös syömishäiriöön sairastuneita."

Lähde: Syömishäiriöliitto


Vaikka blogini käsitteleekin paljon laihduttamista ja sitä miten olen onnistunut karistamaan ylimääräiset kiloni, halusin tällä kertaa kirjoittaa aiheesta hieman toisesta näkövinkkelistä. Siitä huolimatta, että olen tälläkin hetkellä dieetillä ja tarkoituksenani on karistaa vielä muutama kilo rasvaa pois kropastani, niin se ei tarkoita ettenkö olisi tyytyväinen jo tämän hetkiseen tilanteeseen. Kehonmuokkaus vain on sellaista, että välillä kuoritaan kroppaa tiukemmaksi ja sitten taas hankitaan lihasta (ja hieman rasvaakin siinä ohella). Haluan kuitenkin korostaa, että missään nimessä vartaloihanteeni ei ole laiha vaan terveellisen näköinen treenattu kroppa.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Muistan sen ajan, kun tietokoneeni taustakuvana koreili kuva langanlaihasta mallista ja harrastin liikuntaa koska oli pakko. Kouluruokailun sijaan söin koulussa omia eväitä ja illat kuluivat ahmien ja oksentaen. Kuinka monta vuotta elämästäni menikään hukkaan, kun tärkeintä oli oma paino tai enemmänkin liiasta painosta murehtiminen?


Kuva täältä:

Voi kun joku olisi saanut mut jo aiemmin tajuamaan, että kaikki lähtee terveellisestä ruokavaliosta ja liikkumisen ilosta. Silloin se kroppa muokkaantuu ihan itsestään kivannäköiseksi, eikä omasta painosta tarvitse murehtia. Itsehän en ole koskaan ollut alipainoinen, mutta paino on vuosien saatossa sahannut 65-82 kilon välillä ja missään vaiheessa en ole ollut tyytyväinen kroppaani. Sairastin pitkään bulimiaa, joka ilmeni minulla runsaina painon heittelyinä. "Parempina" aikoina pystyin noudattamaan tiukkaa ruokavaliota ja rajoittamaan ahmimista, jolloin painoni laski ja olin iloinen ja sosiaalinen. Huonompina aikoina teki mieli vain olla neljän seinän sisällä ahmien ja oksentaen. Muistan, kuinka kaupassa käynti hävetti, kun ostoskorissa oli lähes pelkästään herkkuja ja painokin nousi nopeasti oksentelusta huolimatta.

Nykyisin olen sinut syömishäiriötaustani kanssa ja mulle on ihan ok puhua siitä näin julkisesti blogissakin. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen ulkomuotooni, enkä halua ottaa liikoja paineita projektini edistymisestä. Syömishäiriöissä ei ole mitään mukavaa, enkä toivoisi sellaista sairautta kenellekään.  Rakastakaa itseänne ja kehoanne ja nauttikaa elämästä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti