perjantai 12. kesäkuuta 2015

Questholic

Hei, olen Mari ja olen Questholisti. Jaa että mikä??



Mennäänpäs hieman ajassa taaksepäin. Nuorempanahan sairastin bulimiaa, joka oksentelun loputtua muuttui pelkäksi ahmimiseksi. Yhä minulla on viha-rakkkaus-suhde ruokaan ja syöminen saattaa lähteä helposti lapasesta. Kuten nyt tässä parin viikon aikana kun olen vetänyt proteiinipatukoita enemmän kuin laki sallii. Kaikkihan sai alkunsa siitä, kun huomasin Quest Barien olevan alennuksessa eräässä nettikaupassa. Ajattelin, että siinähän säästäisi pitkän pennin kun ostaisi patukoita välipalaksi isomman satsin kerralla. VIRHE!!! Yksi patukka onkin helposti kaksi ja kohta huomaat että olet syönyt jo puolet päivän kaloreista..



Mulla on selkeästikin paljon asioita selvitettävänä oman pään kanssa ja aion ottaa asian puheeksi myös ensi kerralla valmentajan kanssa tavatessa. Onneksi kisasuunnitelmat ei ole vielä lähitulevaisuudessa, koska jos nyt pitäisi lähteä rankalle dieetille, niin katastrofin ainekset olisivat aikalailla kasassa. Dieetin saattaisin vielä kituuttaa läpi, mutta pahoin pelkään että viimeistään sen jälkeen homma menisi sananmukaisesti läskiksi.

Enää mua tässä stressaakin se,että menin viime kuussa sopimaan sekä kuvaukset että edustustehtäviä parin viikon päähän ja tarkoitus olisi esiintyä mm. bikineissä. En nyt sano että olisin lihonut, mutta ei tämä kunto ole kyllä edistynytkään patukoiden mussutuksen seurauksena. Katsellaan mitä seuraavat pari viikkoa tuo tullessaan. Onneksi sentään treenit olen tehnyt ohjelman mukaisesti ja kohta olisikin viikon jalkajumpan vuoro.

Sellaisilla hieman ankeammilla kuulumisilla tähän viikonloppuun. Kunhan saan oman pään kuntoon, niin mua kiinnostaisi lähteä opiskelemaan ravintovalmentajaksi. Uskoisin, että mulla olisi todella paljon annettavaa samojen asioiden kanssa kamppaileville. Voi kun itsekin olisin älynnyt hakea ammattilaisen apua ajoissa, niin kaikkea ei olisi tarvinnut oppia kantapään kautta.

Muita Questholisteja tai ravintovalmentaja-koulutuksen käyneitä?

P.S. Selvennettäköön vielä, etten toki kaikkia ylimmässä kuvassa olevia patukoita ole syönyt. Muutaman laatikon möin suoraan pois ja kaapissa on vielä aikamoinen kasa patukoita jäljellä. Luultavasti myyn loput pois pilkkahinnalla kavereille, jotta pääsen niistäkin eroon. Tällä hetkellä on sellainen tunne, ettei enää koskaan patukoita minulle, mutta kun illan tullen alkaa taas pinna kiristymään kotihommien, lasten nukutuksen ja muun sellaisen takia, niin mieli voi helposti muuttua.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti